30.05.2008

30 05 2008

Munkkiniemi 2 tuntia pläkässä pyörittelyä.

Ainoastaan 3 plaanisiivua aivan tasaisessa vedessä formulalla. Sekin tuntui hyvältä…

Paremmalta tuntui, kun näki kuinka paljon Navigaren toimittaja Matias on oppinut surffaamaan. Hänen töiden takia parin viikon pakollinen breikki ei onneksi ollut unohduttanut hänen oppimiaan asioita – päinvastoin. Kaikki meni putkeen. Munkkiniemen täyden kahvilaterassin edessä heitetyt lipat aikaansai abloodit katsojilta ja syviä huokauksia naiskatsojien osalta =). Rip Curlin uusi märkäpuku oli niin tyköistuva…ja miellyttävä päällä, sanoi Matias.

Jossain vaiheessa Matias alkoi pumppaamaan aivan hullun lailla. Mä kysyin, ”Mitä sä teet?” Hän vastasi, että hän oli analysoinut aikaisempia Navigare raakilepätkiä, joissa mä pumppasin. Ja oikealla tavalla hän pumppasikin; ainoastaan etummaista kättä piti korjata hiukan enemmän suoraksi ja takimmaisella kädellä tehtiin kovin työ, etummaisella eteenpäin vienti.

Munkkiniemen rannalla riitti ihmisiä, jotka jäivät pidemmäksi aikaa katsomaan. Toisaalta hienoa, mutta kun ajattelee, että vauhtia ei ollut nimeksikään niin, miltä olisi näyttänyt täydessä plaanissa vetäminen aivan rantabulevardin suuntaisesti. MUTTA…silloin olisi siis tuullut ja normikansalainenhan ei tykkää blosiksesta :0.

Rannalla rikatessani fillarilla liikkeellä oleva mies tuli ihmettelemään Starboardin Apolloa. Kävi jälleen kerran selväksi, että kyseessä oli -80-luvulla aloittanut ja lopettanut surffari (1946 syntynyt mieshenkilö), joka oli muutama viikko sitten ostanut pitkän pitkän tauon jälkeen laudan itselleen…mistral SST:n ja monofilmipurjeen. Muisti minut pikku poikana samoista kisoista kuin hän. Varmaan juteltiin yli puoli tuntia. Hienoa!

Vesillä ollessa tuli mieleen lapsuus- / nuoruusajat samalla Munkkiniemen lahdella. Isä toi minut aamuisin rannalle, rikasi purjeen ja laittoi pojan vesille mukanaan reppu, jossa termarissa syömistä ja juomista sekä 2 kpl markan kolikoita, joilla pystyi soittamaan ratikkapysäkin vieressä olevasta puhelinkopista, jos tuli jotain hätää. Jos mitään ei kuulunut, vanhemmat hakivat minut illalla pois. Muistin elävästi vieläkin, kun illan tullessa seurasin mattojen pesulaiturin kohtaa, milloin isäni Mersu 230:n pyöreät ajovalot ilmestyivät rantakuvaan vilkutellen pitkiä valoja kotiin lähdön merkiksi. Tajusin samalla, että elettiin aikaa, jolloin nyt opetettavana oleva yli satakiloinen karju ei ollut edes syntynyt, heh! On ne olleet hienoja aikoja…niin on myös nämä ajat. Toivottovasti poikani muistaa nämä ajat parinkymmenen vuoden kuluttua samalla tavalla kuin minä nuo ajat…”Silloin, kun faijan kaa yhdessä treenattiin…” Jep jep!!!

Etsinpä loppuun jonkun vanhan kuvan Munkkiniemestä -80-luvulta…hmmm…katsotaan, mitä löytyy…Jep..mattolaiturin edestä (joka oli ennen paljon pidempi) kuva rodeosta vanhalla Mistral Competitionilla (lauta, jossa köli kääntyi, muttei kokonaan sisään). Katsokaa, mitkä kurkkutrapetsit mulla on. Lenssillä köli otettiin laudasta irti ja laitettiin roikkumaan joko käsivarteen tai niinkuin minä tein: laitoin ylöspäin auki olevaan trapetsikoukkuun.

Huom! Taustalla näkyy vain yksi torni!

Ai niin…Danilla oli ansaittu vapaapäivä tänään treeneistä. Koulu ohi ja kesäloma edessä!

Mainokset

Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: