GEMINI WORLDS 2008

Kuva Dave Fletcher

http://atlanticwind.free.fr/indexenglish.html

12.-14.9.2008 La Rochelle, Ranska

Kisojen päättymisestä on kulunut nyt 5 päivää. Takana on kymmenen päivä kisamatka, yli 3500 km ratin takana, 54 tuntia laivassa, toista tuhatta euroa kuluja, uusia kokemuksia, uusia paikkoja, suolaista merivettä, parikymmentä ranskalaista patonkia (aamupalaksi, välipalaksi, päivälliseksi, illalliseksi, energian lähteeksi…), parikymmentä litraa Lidlin keltaista urheilujuomaa (joka pitää yöt hereillä), jännitystä, 10 lähtöä (joista 9 hyväksyttiin ja kahdeksan otettiin huomioon lopputuloksissa), suuttumusta, ihmetystä, raivoa, pelkoa, pettymystä, ehkä vähän showta 😉 , yhteispeliä, erimielisyyttä, sopimista, uudelleen latautumista, päättäväisyyttä, opettamista, asennekasvatusta, oppimista, voittamista, iloa 🙂 , idolien tapaamista ja ennenkaikkea hienoa yhdessä oloa rakkaan poikani kanssa ❤ !

Kuvassa purjelaudan keksijä Jim Drake Danielin kanssa Starboardin osastolla.

Antoine Albeau ja Daniel (ehkä siistii hei…)

Olen ennenkin sanonut, että raportit pitäisi kirjoittaa heti kisapäivän jälkeen, koska silloin anti olisi kaikista ”makoisinta” ja kaikki tapahtumat tuoreessa muistissa. Saavuimme kisapaikalle La Rochelleen keskiviikkoiltana pakettiautollamme mukanamme oma Tandem lauta (Starboard Gemini), purjeita 7 kpl, joihin kaikkiin omat puomit, mastot, mastonjalat jne… Päätimme nukkua autossa koko matkan ajan, ellei paikan päältä löytyisi sopivaa majoitusta läheltä kisa-aluetta, jonne saisimme pakettiauton välineineen päivineen turvallisesti suojaan.

Kisavälineemme rannalla.

Samaan aikaan La Rochellessä oli yksi maailman suurimmista uivista venenäyttelyistä ”Le Grand Pavois de la Rochelle” ja kisarannalla purjelautamessut (mukaanlukien kaikki mahdolliset vekottimet Kiteilyistä Wakeboardien kautta jollailuihin). Jo ensimmäisenä päivänä ihmettelin sitä, kun emme meinanneet päästä kisa-alueelle!!! Auton saimme tielle lähelle messualuetta, mutta samantien tuli iso järkkäri kyselee lupia. Omaan ”rauhalliseen” tyyliin sain aikaan aika tunteikkaan tilanteen, johon haettiin esimiehiä paikalle selvittelemään tilannetta. Paikallinen Starboardin maahantuoja sai puhuttua meidät ”vapaiksi” ja väliaikaisen kulkuluvun (ilman mitään bätzei) messu-ja kisa-alueelle. Ihmettelin, että mikäs tämä tilanne oikein on, kun kisat pitäisi olla tällä rannalla ja sinne ei pääse ilman lupia, joita kisan järjestäjät eivät pysty järkkäämään??? Hä!? Viimeisistä kansainvälisistä kilpailuista oli jo aikaa ennen breikkiä! Ennen kaikki kisat olivat hyvin järjestettyjä, joissa oli isot puitteet, paljon ohjelmaa, ruokaa, juomaa, tiukkaa skabaa ja hyvää yhdessäoloa. Nyt piti taistella turhan tärkeiden portsareiden kanssa sisäänpääsystä kisa-alueelle!!!

Kisa-messualuetta.

Rikasimme 5 purjetta. Minulle ennen kilpailuja saatu 12,5 m2, jota en ollut päässyt kokeilemaan, 11 m2 ja 9,5 m2 ja Danille 8,5 m2 (josta poika sanoi, ettei hän pysty käyttämään sitä liian pitkän puomin takia Geminissä), 7,5 m2 ja 5,5 m2.  Kyselin kisan järjestäjältä Marc Collasilta, kuinka monta tiimiä hän odottelee kisoihin. Marc vastasi, että etukäteen ilmoittautuneita oli 15 -20 teamia.  Loppujen lopuksi kisaan tuli 16 kilpailijaa, 8 joukkuetta kolmesta eri maasta, Ranskasta, Englannista ja Suomesta me. Viime vuoden mestariteamille oli käynyt hassusti…he olivat maksaneet kaikki ilmoittautumiset, lentoliput ym., mutta toinen kilpailija myöhästyi Englannista lähtevästä koneesta 😦 . Marokon joukkueen teamin jäsenen isä kuoli lähtöpäivänä jne…

Kisavälineemme varikolla.

Ensimmäisessä kipparikokouksessa kerrottiin, että ratamahdollisuuksia pystyi olemaan 5 kpl. Ennen starttia lähtöveneessä nostettaisiin ratanumeron kyltti ylös. Jokainen joukkue sai purjeisiinsa liimattavaksi ratapiirrostarrat, joista ilmeni kunkin radan ajo-ohjeet. Lähtömerkit 3 – 1 – Start eli tosi lyhyt kaava!

Ratapiirrokset tarralapussa.

Ensimmäinen startti. Ihmettelimme outoa kisapäivien aloittamisaikaa: kippari klo 13.15 ja 1.lähtö klo 14. Syy taisi olla laskuvedessä, sillä vuorovesivaihtelut olivat suuret. Tuuli oli heikkoa, mutta välillä tuli puuskia, joissa pääsimme plaaniin. Laitoin itselleni 11 m2 Severnen Overdriven ja Dan halusi 5,5 m2 Severnen Gatorin. Kokeilimme omaa vauhtia muiden kisaajien kanssa. Kävimme vähän kovistelemassa. Nousukulma hyvä, vauhti hyvä…huomasimme, että yksi joukkue oli ylitse muiden. Kaksi ranskalaista kundia sekä miesten että naisten RS:X -purjeiden kanssa eli 9,5 m2 ja 8,5 m2. Viime vuoden kakkoset vaikuttivat aika vaisuilta. Radaksi ilmoitettiin 1. rata eli lyhyt kryssi, lenssi, joka päättyi alhaalla vaihtoehtoiseen kahden poijun kiertämiseen sisäkautta eli portin läpi jompi kumpi alapoiju. Tämän jälkeen toinen kierros ja loppuun 3. kryssi ylös maaliin. Lähtölinja vahvasti paapuurivoittoinen; päätimme startata paapuurilta. Meidän seuraksi ei tullut kuin kaksi joukkuetta. Lähtöviesti 3 – 1 – start. Styyrpuurilla tuli porukkaa, jotka vetivät linjaa pitkin. Annoimme ensimmäisten mennä. Ei mikään hyvä startti. Yläpoijulla varmaan jotain 4. – 5.. Sanoin Danille, ettei pidä hermostua, sillä 1. kryssi kertoo vasta tuulen käyttäytymisestä. Nyt tiesimme, että oikea laita laskee ja on huono vaihtoehto, ehkä myös nousuvesi aiheuttaa virtauksia. Lenssillä jengiä kiinni ja ohi. Muistutin Dania myötäilemään polvia aalloissa, olemaan koukussa ja elämään koko ajan aaltojen mukana. Toiselle kryssille toisena ja johtavaa joukkuetta kiinni. Heti, kun pääsimme plaaniin, saimme johtavaa ranskalaisjoukkuetta kiinni. Viimeisellä kryssillä tuuli heikkeni. Ranskalaisjoukkue voitti ja me lähestyimme maalinjaa. Maalilinjan toinen pää liikkui koko ajan vapaana olevassa veneessä. Kun pääsimme maalilinjan läheisyyteen, toinen ranskalaisjoukkue saapui maalilinjalle yhtäaikaa kuin me. Oudoksuin maalilinjan lyhyyttä…maksimissaan pari metriä. Maalilinjalla tuuli loppui täysin ja me saavuimme yhtäaikaa viime vuotisten kakkosten kanssa maaliin. Me hiukan ennen…pientä kontaktiakin taisi tulla…ei protesteja…Huusin kuitenkin ranskalaistuomareille, ettei mitään järkeä pitää maalilinjaa noin lyhyenä, jossa ei mahdu edes kääntymään..ei tainnut mennä jakeluun.. 😦

Plaania!!! Kuva Dave Fletcher.

Toinen lähtö back to back. Lähtölinja taas ihan päin hemmettiä. Nyt päätimme ihan suosiolla jäädä paapuurin poijulle odottelemaan. Sovimme, että styyralla tulijat voivat mennä vapaasti ja menemme välistä, kun sellaista tulee. Lähtömerkki ja paapuurin poijulla hässäkkää. Porukkaa kaatui ja me pääsimme vapaisiin tuuliin puolesta välistä linjaa. Tuuli edelleen heikonlaista. Yläpoijulla johdossa, mutta ranskalaiset lähestyivät. Lenssi – slööriosuudella Dani joutui purjeeni pakkeihin, joten jouduimme nostattamaan laskukulmaa hiukan. Ranskalaiset menivät paljon alempaa ja ohitsemme. Kryssille käännyimme peräkkäin. Ranskalaisjoukkueella oli erikoinen taktiikka. Toinen pumppasi lyhyttä terävää ”RS:X”-pumppua ja toinen roikkui pitkissä trapetsinaruissa koko ajan katsoen meidän tekemisiä – pää väärinpäin! Kun toinen ei jaksanut enää pumpata, toinen aloitti ja edellinen pumppaaja siirtyi trapetseihin ja nokka meihin päin. Hyvä taktiikka, mutten kyllä luottaisi siihen, että nousukulma pysyisi parhaimpana mahdollisena!!! Kun heitimme vendaa, ranskalaiset tekivät perässä. Dani oli onneksi nopea pikkupurjeella edessä, mutta kevyellä tuulella uudelle halssille pääsy oikeaan kulmaan vaati aikaa. Jouduimme laskemaan hetkeksi hiukan alaspäin ja sitten vauhdissa nostattamaan. Minä hoidin nostamisen kryssillä takanta ja myös pumppaamisen. Lyhyttä terävää…toimii! Vaikka oli kevyttä tuulta, en uskaltanut ottaa 12,5 m5 peliin, sillä pilvet olivat tosi häijyn näköisiä, emmekä tienneet mitä ne toivat mukanaan! Eilinen myrskyvaroitus ja messualueen tyhjennys kolmeksi tunniksi 30 – 40 knotsin myrskyvaroituksen takia oli mielessä. Pahin myrsky meni ulkomerellä ohi silloin. Pysyimme ihan lähekkäin ranskalaisten kanssa. Shakkipeliä käännösten kanssa…ihan fiksuja poikia, mutta kyllä he virheitäkin tekivät…;-) Maalilinjalle tällä kertaa heidän kanssaan yhtäaikaa ja häviö vajaalla laudan mitalla…:-( Dani kävi kuumana, huusi minulle, ettei toinen sija häntä tyydytä! Hyvä poika – tuosta minä pidän!!! Asennetta! Pojan ensimmäiset kansainväliset kilpailut ulkomailla ja eikä hän nöyristele kuvia pätkääkään!!!

Dani keskittyy. Kuva Dave Fletcher.

Ruokatauko. Menimme autolle ja haimme patongit ja juomista ja palasimme takaisin kisa-alueelle. Tapasin kilpailupäällikön, joka osasi puhua heikosti englantia, mutta ymmärsi kuitenkin, mitä hänelle sanottiin. Sanoin hänelle, että maalilinja on pakko saada pidemmäksi. Hän lupasi viestittää maaliveneelle, mutta osoitti kuitenkin voimattomuutensa nonverbaalisella viestinnällä. Syynä tähän oli muiden tuomareiden ikä. Muut tuomarit olivat vanhoja jääriä, jotka ovat varmaankin koko ikänsä järjestäneet purjevene- ja jollakilpailuja, joissa maalilinja pystyy olemaan liikkuva (?!) ja tosi lyhyt, kunhan jolla mahtuu menemään poijun ja veneen välistä. Kilpailupäällikkö Ben ilmoitti samantien, että 20 minuutin kuluttua on seuraava startti…jaahas…tässäkös se ruokatauko olikin!!?? Juoksu takaisin autolle, patongit autoon ja juomareput täyteen juomista. Juoksulla takaisin rantaan. Ennen ensimmäistä starttia olimme kokeneet ranskalaisten tyhmyyden…anteeksi vaan…mutta meillä oli lautamme vieressä purjeet vapaana, niin ettemme olleet laittaneet niitä kiinni lautoihin. Saavuimme rannalle ja näimme, että iso joukko ranskalaisia tutki välineitämme ja yksi dorka päätti nostaa minun 11 m2 pystyyn. Mastonjalka puolenmetrin syvyyteen hiekkaan ja väkisin yritti käännellä cambereitä. Kirosin, kun saavuin paikalle…kundi oli hiukan nolona…yritti siivota mastonjalan sisältä hiekkoja. Otin rikin häneltä ja vein sen mereen. Aivan täynnä hiekkaa kaikki systeemit ja kolot. Ei voinut muuta kuin hakea kaksi ruuvimeisseliä ja kuivavoiteluainetta, joilla sain jotenkin mastonjalan mekanismin toimimaan. Pelkäsimme koko kisan ajan, että joku paikallinen messuvieras päättää lähteä kokeilemaan merelle välineitämme tauoilla. Aina oli pieni pelko päällä, kun saavuimme rannalle, että mistäköhän lauta ja purjeet löytyvät! 😦 Huh!

Täysiä!!! Kuva Dave Fletcher

Kolmas lähtö. Tuuli oli noussut. Edelleen ratanumero 1. Lähtölinja parempi kuin aikaisemmat kaksi lähtöä. Styyralla pääsee linjan yli. Plaanasimme täysiä ennen starttia. Sanoin Danille, että nyt starttaamme ranskalaisjoukkueen yläpuolelta, jotta saamme heidät ajettua yli laylinen. Näin me teimmekin. Hyvä startti ja plaanissa johtoon. Johto säilyi maaliin saakka. Ensimmäinen lähtövoitto. Olimme innoissamme. Ranskalaistiimi kakkosena. Nyt pystyi jo sanomaan, että kisa on joko meidän tai ranskalaisten heiniä. Muut tulivat sen verran kaukana. Viime vuoden kakkosjoukkue tulikin niin kaukana meistä molemmista.

Ranskalaistiimi – pahimmat vastustajamme. Kuva Dave Fletcher.

Neljäs lähtö. Tuuli nousi edelleen. Hyvä hyvä!!! Plaanissa kuljemme niin hyvin. Neljäs lähtö meni aika paljon kolmannen lähdön tavoin. Alusta alkaen johdossa, mutta ranskalaiset läähättivät koko ajan niskaan. Maalissa hiukan ennen heitä. Ensimmäinen päivä ohi. 4 lähtöä, kaksi lähtövoittoa ja 2 kakkossijaa, niinkuin myös ranskalaisilla. Kolmannesta sijasta taistelivat kaksi ranskalaisjoukkuetta.

Maaliin juuri ennen ranskalaisjoukkuetta. Kuva Dave Fletcher.

Illalla suihkuun, joka meidän itse piti selvittää, mistä löytyy… 😦 Parin kilometrin päässä oli pursiseuran maksullinen suihku. Menimme autolla ja sitten yritimme etsiä tietokonepaikkaa. Ei löytynyt. Kävimme Mäkkärissä syömässä ja sitten takaisin kisa-alueelle. Yllättäen emme päässeetkään autolla lähellekään kisa-aluetta. Tie oli puomilla pistetty poikki ja yövaksi oli puomilla ja selvitti meille, että tervetuloa aamu8lta, aikaisemmin ei ollut autolla mitään asiaa alueelle. Uskomatonta!!! Ei muuta kuin yhdelle parkkikselle nukkumaan. Urheilujuoma piti hereillä aika pitkälle yöhön, mutta onneksi aamulla sai nukkua pidempää, sillä kipparikokous oli vasta klo 13.15.

Asuinsijamme kisamatkan ajan.

Toinen kilpailupäivä. Ajoimme ihan kisa- ja messualueen viereen samalle paikalle, missä näytteilleasettajat pitivät autojaan. Kävelimme portille, jossa vaksit pysäyttivät meidät ja totesivat, ettei meillä ole mitään asiaa aidatulle alueelle ilman bätsei…SIIS…MEITÄ EI PÄÄSTETÄ KISA-ALUEELLE!!! EIHÄN TÄMÄ VOI OLLA TOTTA!!! Pyysin esimiestä paikalle ja he selvittelivät asioita ja meidät ohjattiin jonnekin telttaan, jossa meidän ranteeseen laitettiin oranssinen muovinen remmi. Sillä saimme tänään kulkea paikasta toiseen…uskomatonta!!! Näytin remmiä kilpailunjärjestäjille. He olivat ihan ymmällään, sillä heille ei oltu annettu mahdollisuutta hankkia kisaajille minkäänlaisia kulkuoikeuksia alueelle ja sitten tulee jokin Juha Suomesta ja hoitaa luvat 🙂 !!

Tiki-ukko, Antoine Albeau ja lauta, jolla hän teki maailmanennätyksen 49,09 solmua 05.03.2008.

Rentoa nautiskelua. Kuva Dave Fletcher.

Tuuli aika heikkoa. Perhana. Tiesin, että plaaniolosuhteissa pärjäämme kaikista parhaiten. Toisen päivän kaksi ensimmäistä lähtöä on jotenkin hävinneet mun kovalevyltä…muistan sen vaan, että me olimme maalilinjalla yhtä aikaa ranskalaistiimin kanssa ja hävisimme tiukasti muutamalla kymmenellä sentillä – laudan mitalla… 😦 MUTTA…me molemmat muistamme aivan tarkkaan päivän kolmannen lähdön! MATKAPURJEHDUS…rantalahtö…kipparikokouksessa piirrettiin fläppitaululle rata. Ulkomerellä lighthouse, jonka eteen laitettaisiin kääntöpoiju, jonka oikealta puolelta kierretään eli poiju jää vasemmalle puolelle ja sieltä takaisin rantaan ja rannassa lippujen välistä maaliin juosten.

Muut veivät laudan muutaman metrin päähän rannasta veteen ja toinen kisaajista sai olla laudan vieressä ja toinen rannassa muutaman metrin päässä. Me teimme niin, että olimme molemmat rannassa lauta vesirajan tuntumassa. Ranta oli täynnä katsojia surfmessuilta – kunnon festivaalitunnelmaa! 🙂 Paukku ja laudan työntö tarpeeksi pitkälle, Dani ensin laudan ja päälle ja sitten minä taakse. Jotkut menivät jo kaukana (??), mutta ihmeen alas. Oikealta tuli hyvää puuskaa. Pääsimme plaaniin heti. Nousukulma oli aivan toinen kuin muilla – ajoimme tosi ylös. Eli lighthousille ensimmäinen osuus oli kryssiä. Puuskat kovenivat ja niin myös vauhtimme ja nousukulmamme. Pääsimme johtoon, Dani katseli, missä ranskalaiset menee, hän ilmoitti, että kaikki ajautuvat hirveän alas. Mikä iloinen fiilis…vauhtimme kiihtyi ja niin myös johtomme. Ulkomerelle päästyämme aallot suurenivat, joiden välissä oli sekalaista perunapeltoa. Ajoimme toinen jalka jalkalenkissä. Danin etummainen jalka oli ilman jalkalenkkiä, aikuisten mittojen lenkkien paikat eivät sopineet Danille. Isommissa aalloissa / hypyissä Danin jalka lipsui. Rauhoittelin poikaa, vaikka näinkin kelin kovenevan. Kovat puuskat tulivat ulkomerellä oikealta ison sillan alta salmen välistä. Ajoimme tarpeeksi ylös tarkoituksenamme päästä suoraan lighthousen edessä olevalle poijulle. Venda ja paapuurilla kohti oletettua poijua. Ei näkynyt vielä…jatkoimme matkaa ja aloimme olla jo aika lähellä majakkaa. Sitten yksi tuomarivene ajoi kovaa ohitsemme ja viittoili alaspäin…siis mitä??!! Eikö poiju olekaan siellä, missä se pitäisi olla? En uskaltanut laskea hirveän alas. Johtomme oli tosi valtaisa, mutta mitä oli tapahtumassa…? Emme nähneet poijua missään…vene tuli uudestaan ja näytteli alaspäin. Lähdimme tykittämään slööriä alaspäin. Dani huusi yllättäen, että hän näkee poijun ja se on aivan älyttömän kaukana. Katselimme, missä muut ovat…ja kaskas ranskalaisjoukkue, joka oli kaukana kaukana meistä olikin siirtynyt meidän ohitse!!! TÄMÄ EI VOI OLLA TOTTA!!! Kääntöpoijua ei tuotukaan sinne, missä sen piti olla vaan se tuotiin ihan toiseen paikkaan, joka oli ranskalaisjoukkueelle hyvä. Meitä lähimpänä oli toinen ranskalaisjoukkue, joka oli myös jäänyt johtavan ranskalaisjoukkueen taakse. Minulla oli täysi työ saada Dani rauhoittumaan…hän päästeli suustaan juttuja, joista dirtytalk Huhtinen ja entinen suustaanlaukoja Lönnberg olisivat punastuneet. Vauhti oli kova…se alkoi olla jo liikaa Danille. Hänen oli vaikea pitää etummainen jalka laudalla. Dani ajoi koko matkan ilman trapetsia paljain käsin, kun minä taas roikuin täysin trapetsissa ja toivoin, että tuuli heikkenisi edes vähän…ihan Danin vuoksi vaan.. Kaiken lisäksi dirtytalk jatkui…ranskalaiset kääntyivät poijulla reilusti ennen meitä. Kiersivät aivan oikein oikealta puolelta. Pääsimme veneelle ja huusin täysiä venemiehille…he olivat mukamas yllättyneitä…saivat tietää kenen kanssa he ovat tekemisissä!!! 😦 ARGH!!! Jatkoimme poijun jälkeen alaspäin tykittämistä, tuuli heikkeni, saavutimme ranskalaisia, muttemme tarpeeksi. Saavuimme rantaan ranskalaisten jälkeen toisena. Ihmisiä oli ranta täynnä ja ranskalaiset saivat nähdä kaksi vihaista suomalaista. Dani juoksi maaliin ja minä aloitin oman showni. Kilpailupäällikkö tuli pyytämään, ”Not here, not now…later Juha!!!Please?” Tein suullisen protestin, kun kirjallista ei saanut tehdä! Minua kuultiin asiassa, niin myös muitakin kisaajia, jotka ihmettelivät tuomariston tekemisiä. Puolueellista toimintaa! 😦 Yhdessä tuomariveneessä oli voittaneen joukkueen isä…vene, joka toi kisaajille tiedon muuttuneesta poijun paikasta. Uhkasin lähteä maasta heti ellei asialle saada rehellistä lopputulosta. Muut joukkueet kävivät sanomassa meille, että me olimme ehdottomasti lähdön voittajat ja voittanut ranskalaisjoukkue olisi vasta kolmas eli sillä sijalla, missä olivat ennen poijun siirtoa! Illalla kävimme monia keskusteluita tuomareiden kanssa ja totesin, että vanhojen jäärien mieltä on vaikea muuttaa…He sanoivat kertovansa huomen aamulla päätöksensä. Ketutus oli suurta meillä molemmilla…se tuli yhä uudestaan ja uudestaan mieleen…nukkuminenkin oli hankalaa..nukahdin vasta aamu3lta. Onneksi Dani oli niin väsynyt, että nukahti nopeasti.

Auringonlasku La Rochellessä.

Viimeinen kilpailupäivä. Aamulla jury antoi päätöksensä. Eilinen matkapurjehdus oli mitätöity! No…parempi sekin kuin, että ranskalaiset johtaisivat kolmella voitolla enemmän kuin me! Kompromissi! 🙂 / 😦

Meillä on vielä mahdollisuus. Päivä vaan valkeni todella heikko tuulisena. Päätin pumpata kuin hullu! Alusta loppuun! Suunnittelin myös kovien aseiden käyttöön ottamista. Ajattamista ranskalaisia ansaan…

Kysyin Danilta, mitä mieltä hän on, jos ottaisimme isommat purjeet käyttöön, mulle 12,5 m2 ja Danille 7,5 m2 – hän ei suostunut! Muistutti minun omista perussäännöistä ”Älä ikinä ota kisaan mitään sellaista, mitä et ole harjoituksessa kokeillut ja hyväksi todennut!” Hän oli oikeassa, mutta…olisin halunnut kokeilla…

Päivän ensimmäinen lähtö. Tuulta varmaan 1-2 m/s. Päätimme lähteä ranskalaisjoukkueen yläpuolelta. Näin teimmekin. Tarkoitus oli ajattaa laylinen yli, mutta he olivatkin järkeviä ja päättivät heittää vendan aikaisemmin ja odottaa, että pääsemme styyralla heidän ohitse. Jatkoimme matkaa jonkin aikaa. Venda ja paapuurille. Tiesin kohtaavamme seuraavan kerran paapuuri – styyrpuuri -asetelmassa. Niin kävikin ja jouduimme antamaan heille tietä. Toivoin vain, että heidän layline arvio olisi väärä. Se ei ollut! He olivat yläpoijulla ennen meitä ehkä puoli minuuttia. Alaspäin ajo. Ranskikset ajoivat taas paljon alemmaksi kuin me. Dani kävi kuumana. Yritin rauhoitella häntä. Muistutin, että peli ei ole vielä ohi. Pysyimme loppuun asti samassa. Sain heidät tekemään yhden virheenkin kryssillä. Viimeisellä kryssillä he olivat karkaamassa voittoon. Heitin yhden ylimääräisen vendan ennen viimeistä halssia. Mutta en saanut heitä enää mukaan. He ajoivat paapuurilla laylinelle ja viimeiselle styyralle ja olivat maalissa ennen meitä. Peli oli pelattu. Tulimme maaliin toisena. Kerroin Danille, että ainut mahdollisuutemme on voittaa kisa sillä, että ranskalaiset saavat kaksi diskausta.

Alapoijun kierto ja vastatuulikäännös samantien. Kuva Dave Fletcher.

Päivän toinen lähtö. En muista siitä yhtään mitään. Ranskalaiset voittivat meidät jälleen, muttei paljolla.

Rantaan ja odottamaan, mitä tuomarit aikovat. Lyhennetty matkapurjehdus porttilähtönä. Peli oli jo pelattu, sillä se olisi kilpailun viimeinen lähtö ja ainoastaan 1 huonoin lähtö otettaisiin pois. Päätimme antaa kuitenkin kaikkemme. Hyvä startti heti veneen ohitettua ja avattua portin. Pumppasin käteni aivan tukkoon. Kun lopetin pumppaamisen, Dani komensi jatkamaan. Voitimme matkapurjehduksen ylivoimaisesti kahden ranskalaisjoukkueen taistellessa toisesta sijasta. Kisan voittanut ranskalaisjoukkue ohitti maalilinjalla toisen joukkueen.

Porttilähtö. Kuva Dave Fletcher.

Tehtävä oli suoritettu! Hopeaa ensimmäisestä yhteisestä kilpailusta Danin ollessa vasta 14-vuotias 🙂 .

Tästä on hyvä jatkaa yhteistä matkaa. Opimme paljon matkalla. Sain siirrettyä ajatusmaailmaani pojalleni kilpailussa. Taktiikkaa, peräksiantamuutta, asennekasvatusta ja voittamisen tahtoa, joka on siirtynyt kyllä geeneissä eteenpäin. Dani on erittäin ankara itselleen ja hänelle kelpaa vain voitto lähdöissä. Palkintoja oli jakamassa Antoine Albeau. Oli kunnia seisoa hänen vieressä palkintopallilla, mutta vielä suurempi kunnia oli seisoa minun poikani rinnalla!

Tämä kuva kertoo kaiken! Katsokaa, kuinka valo tulee palkinnon läpi suoraan Danin kasvoille. Kuva Dave Fletcher.

Lisää Dave Fletcherin kuvia on nähtävillä:

http://atlanticwind.free.fr/indexenglish.html

Juttua tulee myös lähipäivinä Starboardin etusivulle:

Homepage

sekä kisajärjestäjien omalle sivulle (jossa tällä hetkellä on ainoastaan tulokset ja viime vuoden kuvat):

http://www.cnangoulins.com/dotclear/?2008/06/05/86-world-tandem-gemini

Tottakai Rautio Sportsin sivuilta löytyy myös kuvia:

http://www.rautio.fi/sports/index2.php