Kolmipäiväinen tuulen odottelu on takana! Eli kisat menivät ilman yhtään lähtöä. Kisaajia oli kaiken kaikkiaan (muistaakseni) 53-55. Virosta, Latviasta ja Liettuasta oli kivasti kisaajia mukana. Taisi olla heidän osallistujamäärä suurempi kuin suomalaisten.
Viikonlopun aikana kävimme kahteen otteeseen kokeilemassa, jos saisimme lähtöjä aikaiseksi. Lauantaina jäimme Sarkan kanssa ihan suosiolla aika ylös (=lähelle rantaa) odottelemaan ja katselemaan, kun järjestäjät Munakarin läheisyydessä mittailivat tuulia, jossa olisi myös ollut lähtö- ja maalilinja. Ensimmäistä kertaa tein poikkeuksellisen henkilökohtaisen päätöksen, jota en suosittele muille kisaajille: 10-15 min ennen viimeistä mahdollista lähettämisaikaa tulin jo rantaan, sillä ei ollut tarvittavasta 3,7 m/s tuulesta tietoakaan. Dani odotteli loppuun saakka lähtöveneen tuntumassa ja plaanaili olemattomassa tuulessa 8,5 m2 purjeellaan. Hän saikin illalla kannustavia kommentteja ja neuvoja eestiläisiltä huippusurffaajilta. Itse totesin, että rajakeleissä 11 m2 purjeeni ei kyllä riitä plaaniin pääsyyn ja siinä pysymiseen. Ikävä kyllä! Ensi vuodeksi tarvitsen ehdottomasti 12 – 12,5 m2 purjeen, jotta voisin tasavertaisesti kisata muiden kanssa. Se toimisi 3 – 5 m/s tuulissa – ehkä myös kutosessakin vielä myös. Ensi vuoden kuviot katsotaan uudestaan kauden loputtua ja siihen vaikuttaa myös tieto, mikä lauta tulee olemaan seuraavissa olympialaisissa kisalautana 😉 …. toivotaan, että se on Formula, vaikkakin tällä hetkellä Formulaluokka on minun toissijainen luokka Raceboardin jälkeen. Formulaluokka taas sopii Danille tosi hyvin – poika tykkää ja osaa ajaa Formulalla. Neljän vuoden päästä hän olisi 18 vuotta. Kuudentoista vanhana nuori on juuri siinä käännekohdassa, jossa aletaan pärjäämään aikuisille fyysisiltä ominaisuuksiltaan ja hyvänä pointtina on vielä kevyt paino. Danista ei tule ylipainoista – sen näkee jo tällä hetkellä hänen ruumiinrakenteestaan ja runsaasta liikkumisestaan. Tämän kesän aikana hänelle on tullut voimaa ja taitoa paljon! Juttelin viikonlopun aikana henkilön kanssa, joka tietää oman kertomansa mukaan asioista, jotka vaikuttavat marraskuussa tapahtuvaan päätöksentekoon olympialaudan suhteen. Päättäviä henkilöitä on 17, joista vain kaksi on formulamyötämielisiä, loput 15 on muiden lautojen kannalla. Takana on paljon ns.politikointia ja suuret rahat vaikuttavat taustalla. Etukäteen, kun suunnitellaan olympialaisten kuvaamisia, solmitaan kuvaussopimukset ja päätetään, että ko.päivinä kuvataan purjelautailua silloin ja silloin ja päättävät henkilöt eivät halua joutua tilanteeseen, jossa ei yhtään lähtöä ajettaisikaan. Formulathan vaativat tietyn tuulen, jotta niillä pystyttäisiin ajamaan kisaa. Tämän hetkinen RS:X olympialuokkalauta on tehty kaikille olosuhteille – sillä ajetaan vaikkei tuulisikaan. Lauta on kömpelö ja painava ja ei kiva ajaa, sanovat sillä ajaneet. Neil Prydeltä tulisi huhujen mukaan kevyempi malli ko.laudasta seuraavalle neljän vuoden kaudelle. Ok – takaisin Yyteriin…
Sunnuntaina oli tuuli kääntynyt maatuuleksi. Kaikista pahin mahdollinen tuulen suunta!!! 😦 Meidät lähetettiin aivan heikossa tuulessa pitkälle odottelemaan tuulen nousua. Tällä kertaa päätin jäädä loppuun saakka odottelemaan joko lähtöä tai poikkiampumista…no – jälkimmäinen vaihtoehto toteutui… Tunti meni päästä takaisin rantaan. Juuri rannan tuntumassa sitten alkoikin tapahtumaan…tuulen suunta muuttui pohjoistuuleksi ja kovia puuskia alkoi puhaltaa Herrainpäivien yli rannan suuntaisesti. Tuntui hienolta ajaa aivan flatissa vedessä kohti rantaa tuulen ollessa puuskissa 5-8 m/s. Laudasta lähti kiva ”läpsytys” ääni pienistä laineista. Rantaveteen päästyäni katsoin uudestaan merelle päin ja totesin Sampalle ja Hessulle, että ”Ei hemmetti, tätä tahtoo lisää!” Ei muuta kuin takaisin ulos rannasta ja täydessä plaanissa tasaisessa vedessä etukäsi nostonarussa kiinni. Jiippi ja takaisin rantaan päin. Tein varmaan kymmenen kertaa saman jutun. Olisi ollut upea keli ajaa kisaa…mutta liian myöhään. Dani nautiskeli myös muutamat siivut lämpimästä ja hyvästä tuulesta!
Palkintoja ei siis päästy jakamaan, mutta tavarapalkinnot arvottiin. Meidän perheeseen tuli DaKinen lippis Danin arvalla.
Päivien aikana kävimme syömässä kisojen jälkeen Herrainpäivillä Luvata -nimisessä ruokapaikassa. Hyvää kotiruokaa – suosittelen kaikille. Ruokailun jälkeen oli kiva seurata kuinka eläväistä porukkaa etelänaapurimme kisaajat olivat. Ruokapaikan pihalla oli kaikenlaista aktiviteettiä, jotka eivät innostaneet suomalaisia surffaajia, mutta eestiläiset ottivat kaiken ilon irti. Pingistä, frisbeetä, krokettia kävyillä, minigolffimailoilla käpyjä kohti kilpakumppaneita 😉 , tikanheittoa ilman tikkataulua maalina puunlehdet keskellä ns. taulun paikkaan… Lauantai-iltana oli surffikeskuksella surffijuhlat. Pientä naposteltavaa ja boolia oli tarjolla ja tietty hyvää musiikkia. Juhlat jatkuivat monilla pitkälle sunnuntaiaamuun. Boratkin esiintyi uimapuvussaan puolen yön maissa viihdyttäen uudella tukallaan ja uusilla esiintymisliikkeillään. Tutuiksi tuli mm. Linda Bravan kyykkyviuluesiintymisasento. Alkuhämmennys vaihtui ulkomaanelävillä iloksi ja riemuksi ja useampi halusi turkulaisen Boratin kanssa samaan kuvaankin…
Me poistuimme Danin kanssa pakuun nukkumaan puoli kahden maissa – uni tulikin heti!
Kaiken kaikkiaan kiva viikonloppu ilman lähtöjä. Nukuimme kolme yötä pakettiautossamme Danin kanssa. Öisin oli kylmää, mutta ei se haitannut – onneksi oli mukana turkishaalari.
Ensi viikonloppuna kahdet kilpailut tiedossa. Lauantaina Terässurffi Sääksissä ja sunnuntaina Hiidenvedellä Raceboard ranking. Pumppukisaviikonloppu tiedossa – Huh! Pitääkin aloittaa tankkaaminen nesteellä ja hiilihydraattipitoisella ravinnolla tarpeeksi ajoissa.
BliniFin6's Weblog 